Kuurankukka

Hautaa laulusi lumeen,
peittele valkealla verholla
kaikki säkeet toivosta, ilosta, surusta;
jok'ikinen kyynel, hymyn värähdys
hyräile hankeen uinumaan

suojaan tuiskulta, talven julmalta viimalta
joka raapii ihon naarmuille,
jäätää murheen kiinni sydämeen
ja ryövää lämmön hennoista luista

Pitkään kimmeltävät kiteet huulillasi
suolaiset, routaiset sanat
ja kun kevät lopulta sarastaa
kuin kauan kaivattu aamunkajo
astu sulaan rantaveteen
paljasjaloin, rohkein mielin

ja katso: hauras taimi versoaa
missä laskit laulusi lepäämään
näkemään pehmeitä unia.